Ihmisoikeustyöhön erikoistunut Kide-säätiö tilasi ekstremismiin perehtyneeltä tutkija Marko Juntuselta raportin ymmärtääkseen paremmin väkivaltaisen ekstremismin ja sen syntymekanismien yhteyttä mielenterveyteen ja traumoihin. Säätiön keskeisenä yhteiskunnallisena tehtävänä on väkivaltaisen ekstremismin ehkäiseminen järjestämällä tukea henkilöille, joiden hoitamattomat ongelmat altistavat heidät väkivaltaiselle käyttäytymiselle.
Mielenterveysnäkökulma väkivaltaiseen ekstremismiin on jäänyt vähälle huomiolle sekä käytännön ennaltaehkäisevän työn että akateemisen tutkimuksen kentillä aina vuosituhannen taitteeseen saakka. Sittemmin näkökulma on kääntynyt.
"Erilaiset ekstremistiset väkivallanteot, niitä koskevat pitkälle viedyt suunnitelmat sekä oikeusistuimissa viharikoksiksi luokitellut henkirikokset ovat kerta toisensa jälkeen osoittaneet, että tekoihin syyllistyneillä on taustallaan kamppailuja vakavien mielenterveys- ja päihdeongelmien sekä erilaisten elämänhallintakysymysten parissa. Näiltä kysymyksiltä ei ole voitu välttyä myöskään Suomessa." (Lainaus raportista.)
Marko Juntusen raportti kokoaa yhteen, miten väkivaltaisen ekstremismin tutkimus ymmärtää mielenterveyden ongelmien, erityisesti traumataustan roolin suhteessa ekstremistiseen väkivaltaan. Samalla se tarkastelee, miten mielenterveyskysymykset huomioidaan väkivaltaisen ekstremistisen ennaltaehkäisyohjelmissa eri maissa, ja kokoaa tutkimukseen perustuen joukon osa-alueita, joita intervention onnistuminen vaatii.
Erilaiset traumat ja niiden seurannaisvaikutukset, kuten masentuneisuus, eristäytyneisyys, toksinen stressi ja päihteiden väärinkäyttö, voivat edistää ajautumista ekstremistisen toiminnan piiriin. Näin kuitenkin käy ainoastaan silloin, kun ne yhdistyvät joukkoon sosiaalisia, emotionaalisia ja kontekstuaalisia tekijöitä, samalla kun resurssit, kuten turvallinen perhe- ja lähipiiri, yhteisön harjoittama sosiaalinen kontrolli tai ennaltaehkäisevät tukimuodot ja mielenterveyspalvelut puuttuvat tai vaihtoehtoisesti rapautuvat". (Lainaus raportista).
Juntunen tarkastelee raportissa myös heilurivaikutusta eli sitä, kuinka ekstremistiset ajatukset, ekstremistiksi identifioituminen ja liikkeiden tarjoama yhteisöllisyys voivat myös kohentaa mielenterveyttä henkilöillä, joilla on takanaan traumaattisia kokemuksia, mielenterveyden häiriöitä tai molempia. Ekstremistiset liikkeet ovat hänen mukaansa taitavia hyödyntämään traumoja.
"Ne tarjoavat kohteelleen pelastusta, viihdettä, huvia – positiivisia kokemuksia ja adrenaliinibuustia. Samalla ne traumatisoivat häntä jatkuvasti uudelleen ja sitouttavat tällä hänet mukaan toimintaan", Juntunen sanoo.
Juntusen raportti nostaa esiin tutkimuksen tarpeen onnistuneista toimintamalleista erilaisissa konteksteissa ja eri kohderyhmien parissa. Hän peräänkuuluttaa myös laajemmin yleisen tietämyksen lisäämistä aiheesta.
"Olisi todella hyvä, että nuorten kanssa tekemisissä olevat ihmiset – niin opettajat kuin viranomaiset – olisivat tietoisia siitä, millä tavalla mielenterveys voi kytkeytyä ekstremismiin", tutkija sanoo.
Raportin tilannut Kide-säätiö on vuodesta 2017 alkaen auttanut maahamuuttajataustaisia nuoria aikuisia, joiden riski ekstremismiin on kohonnut. Toimintaa rahoittaa sosiaali- ja terveysministeriön (STM) yhteydessä toimiva sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskus (STEA), ja sitä tehdään yhteistyössä viranomaisten ja sosiaali- ja terveyspalveluiden kanssa.
Kide-säätiö tukee asiakkaitaan lisäämällä heidän osallisuuttaan ja tarjoamalla heille liittymiskanavia yhteiskuntaan. Tätä se tekee järjestämällä asiakkailleen sosiaali- ja terveydenhuollon etiikkaan perustuvaa ammatillista apua vaikeissa elämäntilanteissa. Apua tarjotaan esimerkiksi järjestämällä akuutissa asunnottomuustilanteessa oleville ihmisille asuntoja välivuokrausmallilla, tarjoamalla henkilökohtaista neuvontaa ja psykososiaalista tukea, järjestämällä hoito- ja tukijärjestelmästä tarvittavaa apua, antamalla räätälöityä tukea koulutukseen ja työllistymiseen sekä vahvistamalla asiakkaiden luottamusta viranomais- ja hoitotahoihin.
Marko Juntusen raportti vahvistaa Kide-säätiön tulkintaa siitä, että inhimillisen hädän ammattitaitoinen lievittäminen lisää yhteiskunnallista turvallisuutta. Hädän taustalla ovat usein mielenterveyden ongelmat, jotka jäävät monesti vaille asianmukaista hoitoa asiakkaiden elinolosuhteiden, hoidon saatavuuteen liittyvien juridisten ongelmien, psykiatriaan yhdistyvien epäluulojen tai viranomaispelkojen vuoksi.
Juntunen toteaakin raportissaan, kuinka näissä tilanteissa ”ekstremistiset väkivallanteot ovat estettävissä oikein ajoitetuilla ja yksilöllisesti räätälöidyillä ennaltaehkäisevillä ohjelmilla, jotka huomioivat kokonaisvaltaisesti kohdehenkilön sosiaaliset, mielenterveydelliset sekä käytännön elämän haasteet."
Raportti on luettavissa PDF-tiedostona, jonka voit ladata tästä.